Paavali nostaa esiin sanat ”otan osaa” ja kääntää ne paljastavaksi kysymykseksi: mihin ihminen tahtoo todella osallistua? Pimeys kutsuu osallisuuteen haureudessa, kevytmielisessä ilonpidossa, ahneudessa ja petollisissa mahdollisuuksissa. Kristuksen osa taas merkitsee pilkkaa, kärsimystä ja ristin tien seuraamista. Kristuksessa oleminen ei ole halpa statuspäivitys, vaan se määrittelee koko elämän uudelleen.
Paavali käskee Jumalan rakkaita lapsia seuraamaan Isäänsä niin kuin lapset katsovat isänsä kätten töitä ja oppivat niistä. Kristus näyttää Isän rakkauden täydellisesti, sillä hän rakastaa loppuun asti ja antaa itsensä lahjaksi ja suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Isä mieltyy Poikansa virheettömään uhriin ja todistaa siitä herättämällä hänet kuolleista. Kristuksen uhri pyhittää seurakunnan, hänen yhden morsiamensa, ja pukee sen hänen vanhurskauteensa, totuuteensa ja pyhyyteensä.
Uusi ihmisyys ei kanna vanhaa siemenkotaa mukanaan. Paavali käskee pyhiä riisumaan vanhan pakanuuden vaatteen, johon kuuluvat haureus, saastaisuus ja ahneus. Haureus rikkoo avioliiton kauniin kuvan, jonka kuuluu kuvata Kristuksen ja seurakunnan liittouskollisuutta. Kristus ei käy vieraissa, eikä hänen morsiamensa löydä todellista tyydytystä muualta kuin hänen läheisyydestään. Ahneus taas tahtoo kaikki leivät tänä päivänä, eikä se koskaan tyydy siihen, mitä saa.
Paavali nostaa näkyvien syntien rinnalle kielen, pienen jäsenen, joka kykenee sytyttämään suuren metsäpalon. Rivous, typerä puhe ja ilveily eivät sovi Kristuksen seurakunnalle, jolla olisi maailman eniten kiitosta annettavana. Kristuskin aloitti Lasaruksen haudalla rukouksensa kiitoksella, vaikka suru ja järkytys olivat todellisia. Kiitos ei kiellä kärsimystä, vaan tunnustaa Isän hyvyyden myös siellä, missä ihminen ei vielä ymmärrä hänen tekojaan.
Paavali varoittaa myös tyhjistä puheista, jotka näyttävät lupaavilta kuin vedettömät pilvet, mutta jättävät kuulijan kuivaksi. Vanha käärme lupasi synnistä elämää ja jumalankaltaisuutta, vaikka sen tie vei kuolemaan. Kristuksen pyhittävä kosketus ei tee ihmisestä synnitöntä, mutta se murtaa synnin orjapiiskurin vallan ja synnyttää halun taistella. Ehtoollisen leipä ja malja julistavat osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Kristus on ottanut osaa syntiin ja sen rangaistukseen, jotta hänen omansa saisivat osallisuuden hänen elämästään, kuolemastaan, ylösnousemuksestaan ja iankaikkisesta valtakunnastaan.
Key Takeaways
- 1. Osallisuus paljastaa sydämen suunnan
Pimeys tarjoaa hetken nautintoa, hyväksyntää ja rikkautta, mutta se pyytää ihmistä sanomaan sydämessään: ”otan osaa.” Kristuksen osa voi sisältää kärsimystä, pilkkaa ja luopumista siitä, mitä maailma pitää hyvänä. Osallisuus ei ole sivuasia, vaan se paljastaa, kenen elämään ihminen sitoutuu. Kristuksen osaan liittyminen merkitsee myös hänen valtakuntansa pysyvyyteen liittymistä. [04:45]
- 2. Kristuksen rakkaus antaa uuden vaelluksen
Kristus ei rakastanut etäältä eikä varauksella, vaan hän antoi itsensä uhriksi seurakunnan puolesta. Isän rakkaus näkyy Pojassa, ja Pojan rakkaus tekee syntisistä Isän rakkaita lapsia. Tällainen rakkaus ei jätä ihmistä vanhaan pakanuuteensa. Kristuksen rakkaus kutsuu vaeltamaan rakkaudessa, joka antaa itsensä eikä ahnehdi itselleen. [08:21]
- 3. Vanha puku ei sovi pyhille
Uusi luomus ei voi kantaa vanhaa siemenkotaa kuin kukka, joka pitäisi kiinni siitä, mistä se kerran versoi. Haureus, saastaisuus ja ahneus kuuluvat vanhan ihmisen kuolemantielle. Kristus on kantanut synnin häpeän ristillä, joten syntiä ei tarvitse enää puolustella eikä kohdella kevyesti. Pyhitys merkitsee sitä, että Kristuksen oma oppii hylkäämään sen, mikä ei enää sovi hänen pukemaansa vanhurskauteen. [11:21]
- 4. Kiitos vartioi kieltä pimeydeltä
Rivous, typerä puhe ja ilveily tyhjentävät sanat viisaudesta, totuudesta ja rakentavasta voimasta. Kiitos taas nostaa katseen Jumalan tekoihin myös kärsimyksen keskellä. Kristus lausui kiitoksen Isälle Lasaruksen haudalla, eikä suru estänyt häntä tunnustamasta Isän hyvyyttä. Kiitollinen kieli ei ole pinnallista positiivisuutta, vaan sydämen vastaus Kristuksen rakkauteen. [19:42]
- 5. Kristuksen osallisuus voittaa pimeyden
Ehtoollinen ei ole vain muistoateria, vaan se julistaa osallisuutta Kristuksen vereen ja ruumiiseen. Kristus on ottanut osaa syntisen ihmisen hätään, häpeään ja kuolemaan, jotta syntinen saisi osallisuuden hänen vanhurskaudestaan ja elämästään. Pimeyteen osallistuminen johtaa pimeyden katoamiseen. Kristukseen osallistuminen johtaa elämään silloinkin, kun kuolema kohtaa. [43:27]
Youtube Chapters
- [00:00] - Welcome
- [03:14] - Mitä ”otan osaa” todella merkitsee
- [05:24] - Kristukseen puettu uusi luomus
- [06:04] - Jumalan seuraajat kuin rakkaat lapset
- [08:21] - Kristuksen suloisesti tuoksuva uhri
- [10:50] - Vanhan siemenkodan hylkääminen
- [12:03] - Haureus ja liittouskollisuuden kuva
- [14:58] - Ahneus, tyytymättömyys ja epäjumalat
- [18:59] - Kieli, kiitos ja sopimaton puhe
- [25:50] - Synnin tie ja valtakunnan perintö
- [33:20] - Tyhjät puheet ja vanhan käärmeen petos
- [40:47] - Älkää olko pimeyden osallisia
- [42:49] - Ehtoollinen ja osallisuus Kristukseen